revityt farkut Vila // neule Vero Moda // kaulakoru Glitter // tennarit Converse
Nämä kuvat ovat varmaan yhtä sumuisia kuin minä.
Mä tiedän, ettei saisi valittaa, mutta mä oon väsynyt. Tiedän jopa syyn siihen: mä oon nukkunut liian vähän, en oo syönyt oikein ja mulla ei oo ollut kunnon lomaa/vapaata kuukausiin (jos lyhyttä syyslomaa ei lasketa). Mä oon myös huomannut, että vanha tuttu - hikipinko - on tullut kylään: mä vaadin itseltäni ihan sairaasti opiskelujen kanssa. Tälläkin hetkellä mä oon aikatauluani n. 1,5 vk edellä ja silti pitää kiristää tahtia... Pitäs oppia relaamaan.
Vaikka mä nukun hyvin sen ajan mitä yössä nukun (n. 6h), mä herään aina väsyneenä - en edes muista milloin olisin herännyt levänneenä! Väsymyksen takia mä oon myös ruennut nukkumaan päikkäreitä - en tiedä onko se hyvä vai huono asia..? Tiedän myös se, että joillain asiat on huonommin kuin mulla.
Mun väsymykseen ja mielialaan on vaikuttanut myös pitkälti sää: harmaa loskapaska kun ketään tuskin iloiseksi tekee. Mun tekis mieli vaan nukkua nukkua ja nukkua. Käviskö, että mä rupeisin talviunille ja heräisi joskus 4-5 kk päästä?
Yksi asia, joka mun mielen saa apeaksi on myös se, että mun tulevaisuus on auki - again. Välillä se on hyvä asia, nyt koen sen pikemminkin taakaksi. Ehei, alanvaihto ei ole edessä. Mä pidän työstäni. Tammi-maaliskuu vain on auki (eli ei edes paljon), mutta se tällaista kontrollifriikkiä harmittaa aikalailla. Mulla siis alun perin piti olla töitä maaliskuulle asti, mutta kaupungin taloustilanteen ja YT-neuvotteluiden vuoksi mulla ei näillä näkymin voida jatkaa työsuhdetta joulun jälkeen. Eli nyt pitäisi keksiä hyvä plan b, joka toimisi huhtikuun alkuun, kunnes rupean lukemaan pääsykokeisiin.
Mä oon myös pohtinut paljon yhtälöä raha ja jaksaminen - kumpi on tärkeämpää? Opiskelijalle tietty rahan ansatseminen on aikalailla elin ehto, mutta toisaalta oma jaksaminen on must. Tän takia mä oonkin osittain jo päättänyt, että otan mielummin päivän kerrallaan, kuin työskentelen itseni piippuun. Jotkut valitsee toisin (ihan ymmärrettävää), mutta mulle mun jaksaminen on kaiken a ja o - jaksamista kun ei voi rahalla ostaa.
Ei kommentteja