27. I AM...

Maanantai: tänään töihin pyöräillessäni mä ajattelin - mä oon onnellinen. Mua ei edes ärsyttänyt tuleva iltavuoro (iltavuorot ei oo mun lemppareita). Se oli sellainen wake up call - mulla on kaikki hyvin, tässä ja nyt. Mä oon terve, mulla on nyt töitä, mulla on ihanat vanhemmat, ei huolta huomisesta. Tulevaisuus auki, mutta se ei haittaa. Mä oon tässä ja nyt.

"So don't cry for your love, cry tears of joy

Cos you're alive cradled in love

Don't cry for your love, cry tears of joy

Cos you're alive"

-Poets of the Fall - Cradled in love-

Mä en oo oikeen koskaan tuntenut näin, vain pari kertaa ja nekin tämän kevään/kesän aikana. Tämä ei toki tarkoita, että olisin ollut surullinen tai onneton 24/7 koko mun elämän - ehei. Mä oon vaan oppinut elämään, nauttimaan hetkistä myös stressiarjen keskellä. Mä oon varmaan aikuistunut. Olen oppinut, että onnellinen elämä ei vaadi täydellisyyttä, se vaatii rakkautta elämään ja sen oikkuihin. Kaikki tämä on tapahtunut kuin huomaamatta parin viime kuukauden aikana. Mä oon myös opetellut olemaan positiivisempi - löytämään sen auringon sieltä risukasastakin.

Mä oon oppinut, että ollakseni onnellinen, mun ei tartte olla laiha tai paras kaikessa - mä oon hyvä näin. Myönnän, että on edelleen päiviä, tunteja, jolloin olo on läski, riittämätön, peilikuva punainen vaate. Ne ovat onneksi vain pisaroita valtameressä - valtameressä, jossa huokuu onnellisuus, hyväksyntä. Siksi haluan ja pyrin pitämään itsestäni parasta mahdollista huolta - koska mä ansaitsen sen. En kuitenkaan morkkaa itseäni lipsahduksista, ne on elämää.

"Just open your eyes

and see that life is beautiful."

-Sixx A.M. - Life is beautiful-

“Being happy doesn't mean that everything is perfect. It means that you've decided to look beyond the imperfections.”

-Gerard Way -

Torstai: sain sähköpostin, jota en olisi halunnut - en päässyt tänä vuonna opiskelemaan. Valehtelisin, jos väittäisin, että se ei harmita. Totta kai se harmittaa! Mutta tässäkin tilanteessa mä ajattelen (ainakin yritän kovasti) positiivisesti - vuoden päästä mulla on kokemusta enemmän ja mahdollisesti parempi tuuri. Tänä vuonna ei vain ollut mun vuoro. Ja vaikka opiskelupaikka ei tänä vuonna loksahtanut mun kohdalle, on mun asiat silti hyvin - mä saan asua vielä vuoden kotona (kuten itseasiassa halusinkin), mulla on hyvin suurella todennäköisyydellä töitä ensi talveksi ja välivuosi oli kyllä mielessä pyörinyt enemmänkin - nyt mä saan pitää sen, mä en joudu pitämään sitä. Uskon, että tuleva vuosi on vain hyvästä minulle.

Mä oon oppinut, että aina ei voi onnistua ja tiedän, että otin tietoisen riskin hakiessani vain kahteen paikkaan tänä keväänä. Mutta tämäkin oli tietoista - ei vahinko, huolimattomuus. Mun elämä, mun valinta. Ja ilman riskejähän elämä olisi tylsää? Eikös?

Summa summarum - mä oon sopivasti onnellinen.